Tuhoutunut tulevaisuus

Oletko koskaan miettinyt, mistä väkivalta sai alkunsa? Onko se ollut jo ihmiskunnan synnystä lähtien vai vasta sen jälkeen? No luultavammin jo heti alkukantaiset ihmiset ajattelivat itseään ja omaan eloonjäämistään sen verran, että hankkivat itsellensä ruokaa väkivaltaisin keinoin jos muuta mahdollisuutta ei ollut. Silloin ei kuitenkaan saalistettu toisia ihmisiä (paitsi hyvin harvat heimokunnat) vaan maapallon päällä asuvia eläimiä. Jotta niitä saataisiin tapettua, tarvittiin aseita. Silloin aseet menivät hyvään tarkoitukseen, ihmiskunnan hengissä pysymiseen, mutta entäs nykypäivänä?

 

Minun mielestäni hän, joka nykyaikaiset aseet keksi on syypää kaikkeen! Ilman aseita, ei kukaan olisi keksinyt sotia. Jos kukaan ei tietäisi, mitä sota on, niin hyvin harvat olisivat väkivaltaisia. Lapset saavat jo pienestä pitäen TV:stä kuvan sodasta ja heti, kun tarpeeksi vanhaksi kasvaa alkaa sotapelien pelaaminen. Sen jälkeen testataankin pelihahmojen liikkeitä käytännössä. Miten lapselle voi kertoa, ettei oikeassa elämässä voi käyttäytyä niin kun vieläkin aikuiset taistelevat uutisissa oman uskontonsa puolesta. Siitä tulee loputon kierre, joka on saatava loppumaan.

 

Miten joku voi olla niin tyhmä ja keksii sellaisen asian, joka tuhoaa vielä joku päivä koko ihmiskunnan. Ennenkään ei olla osattu selvittää maiden välisiä erimielisyyksiä puhumalla vaan hyökättiin heti panssarivaunujen ja pyssyjen kanssa toiseen maahan. Miten asiat nykyään ovat muuttuneet? Pahemmaksi päin vain! Ydinpommeja suunnitellaan kokoajan lisää, vaikka jo muutaman räjäyttämällä voisi tuhota kohtalokkaan ison alueen maapallosta. Kolmas maailmansota voi alkaa hetkenä minähyvänsä, eikä tällä kertaa hyökätä ratsujen selässä miekat kädessä vaan lentokoneella ilmasta. Se tietäisi maailmanloppua aika äkkiä.

 

Siksi nyt on tehtävä muutos! Itse aloittaisin ensimmäisenä siitä, että armeijaa ei enää pidettäisi. Miksi kouluttaa miehiä ampumaan ja sotimaan, kun kaiken pystyy ratkaista puhumalla? Koko ihmiskunnan käsitystä täytyisi muuttaa, jotta muutos tapahtuisi. Näin tulevilla sukupolvilla olisi parempi maailma, missä elää. Mutta kuka vaikutusvaltainen ihminen voisi laittaa aluilleen tämän kaiken?

 

 

 

Väärä kuva maailmalle

Kun ihmiset lähtevät matkalle, he haluavat uusia kokemuksia, uutta kulttuuria ja kaikkea, mitä media meille siitä maasta näyttää. Upeat hiekkarannat, mahtavat vanhat rakennukset ja miljoonat kaupat ovat kumminkin vain ulkokuorta. Matkaoppaissa ei mainita köyhyyttä eikä huonoja elinoloja vaan vain ne upeat nähtävyydet.

Mutta kaikki ei tosiaan ole sitä miltä näyttää. Pariisihan on rakkauden kaupunki, katusoittajia ilta myöhään ja romanttisia kahviloita. Miksei kukaan maininnut, että metrotunnelit ovat täynnä köyhiä ja jalattomia perheen äitejä? Miksei kukaan sanonut, että Pariisissa sataa lähes jokainen päivä? Ne jotka eivät ole siellä käyneet ajattelet WAU Pariisi, mutta mitä se todellisuudessa onkaan?

Itse sain siitä viikossa tarpeeksi. Eivät siellä ihmiset tosiaan ole kohteliaita! Mistä tälläiset kuvitelmat ovat edes saaneet alkunsa? Metroissa varasteltiin ja tönittiin, kaupoissa turisteja huijattiin ja joka kulmasta löytyy joku köyhä kerjäämässä. Tietenkin upeat nähtävyydet eivät häviä mihinkään, mutta kuitenkin siitä on annettu muulle mailmalle aivan vääränlainen kuva. Jotkut maat vain ehkä ovat liian hienoja myöntääkseen ongelman.

Tässä on muutama kuva Pariisista. En itse kehdannut kuvata ketään köyhiä, joten kuvissa Pariisi on loistossaan. Sellaisena, minkä kaikki haluavatkin nähdä sen.

 

 

 

Kuvat kertovat kaiken

Minkälaisen kuvan haluat antaa itsestäsi muille? Kuvat mitä itsestäsi julkaiset netissä, määrää tuntemattomien mielipiteen sinusta. Miksi siis esitellä tissejään tai persettään muille? Joskus näkee eri nettiyhteisöissä varsinki naisilla/tytöillä liian yliampuvia vaatteita. Tekevätkö he tuon kaiken vain miesten vuoksi? Missä on itsekunnioitus ja -arvostus? Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan, aivan luonnollisina, miksi siis pilata luonnonkauneutta!

 

Itsekunnioitus kasvaa iän myötä, niin kuin ihminen itsekkin. Jokaisella on vaiheita jolloin peilistä ei näe muuta kuin vikoja, mutta hyviä hetkiä ei saa unohtaa! Aina pitäisi osata ajatella jotain positivista itsestään ja ulkonäöstään, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Persoonallinen pukeutuminen ja oman itsensä ilmaiseminen vaattein, on tässä yhteiskunnassa hankalaa, helpoin reitti on vain kulkea massan mukana. Itselläni itseni etsiminen, oman tyylin löytäminen ja sen hyväksyminen on vienyt aikaa. Aina voi kokeilla ja vaihtaa jos ei tunnu omalta.Tässä muutamia otoksia eri vaiheista:

7:lk-9:lk
kolmen vuoden muutos

8:lk, käytin mieluummin löysiä ja rentoja vaatteita

8:lk, oppisin meikkaamaan ja niinpä

meni hieman yli...

8:lk, angstinen teinivaihe

Come back summer!

Harvoin sitä tulee ajatelleeksi, kuinka paljon kesä voi vaikuttaa ihmisten elämään.

Kesä kestää neljäsosan vuodesta ja suurinosa suomalaisista elää sen voimalla.

Täällä pohjoisessa emme voi nautti Auringosta kuin hetken aikaan.

Siksi uskon, että itsemurhat vähentyisivät jos Suomessa kesä kestäisi pidempään.

Kesällä kaikki herää henkiin ja ihmiset ovat aidosti iloisia, mutta mitäs tapahtuu talvella? Vaikka suomalaisten asiat taloudellisesti menevät suurimmaksiosaksi hyvin niin kreikkalaiset keskellä konkurssiakin hymyilevät enemän kuin me. Mistä tämä johtuu? Ovatko suomalaiset oikeasti vain niin tylsiä ja masentuneita? No emme todellakaan, kärsimme vain energian puutteesta!

 

 

Why did you do this again?

Miksi lupaat olla tukenani ja auttaa minua,

mutta et ole silloin paikalla kun tarvitsen sinua?

Kuinka monta kertaa annoin uuden mahodollisuuden

uskoin ja luotin,

mutta samat virheet toistit uudestaan ja uudestaan.

Miten luulet, että pystyn enää luottamaan,

kun kaikki mitä lupaat on puhetta vaan.

Be yourself

Useat ihmiset muuttavat luonnettaan ja käytöstapoja eri ihmisten seurassa. Mistä tämä johtuu, kun ei pysty olemaan kokoajan tai ollenkan oma itsensä? Johtuuko tämä pelosta, etteivät muut hyväksyisi sinua omana itsenäsi?

Monet kertovat positiivisina puolina itsestään, että on oma itsensä, eikä välitä muiden mielipiteistä. Mutta kukaan ei voi sanoa, etteikö olisi joskus ajatellut muiden ajatuksia itsestään ja muuttanut käytöstään pikkuisen sen mukaan. Jos haluaisit tehdä vaikutuksen seurustelukumppanisi vanhempiin, tuskin puhuisit heille samalla tavalla kuin kavereillesi.

On kuitenkin tärkeää ainakin yrittää erottua joukosta omilla ajatuksillaan, pukeutumisellaan tai kiinnostuksenkohteillaan! Miksi olla kuin muut, koska sinä olet sinä! Jos maailma olisi täynnä eri persoonia, olisivat ihmiset paljon avarakatseisempia ja suvaitsevaisempia.

Älä välitä muiden ajatuksista,

vaatteista tai

elämästä

vaan ole sinä,

koska jokainen on luotu erillaiseksi,

eikä toistensa kopioksi!

Pictures

Älä ikinä anna pojalle sydäntäsi!

The target to sky-high!

 

Maailmalle olet vain joku, mutta jollekkin olet koko maailma!

Loneliness

Jokainen varmasti tietää sen tunteen, kun huomaakin olevansa aivan yksin, ja jos ei tiedä niin tulee kyllä vielä tietämään! Yksinäisyys on kuin liekki pimeässä. Siihen tilanteeseen kukaan ei tahdo joutua, mutta pois pääseminen on sitäkin vaikeampaa.

Kun joutuu olemaan yksin, ihminen huomaa olevansa aivan mitätön suuren maailman edessä. Jossain vaiheessa kaikki ystävät katoavat ja jäljelle jää vain pinnalliset suhteet. Mitä tehdä kun ei olekkaan mitään?

Klisee?

Voiko pelkkä tykkäys/sydän/bongaus olla merkki suuremmasta kuin ihailusta?

Voiko sillä ilmaista ihastusta

vai onko se pelkkä pinnallinen klisee muiden joukossa?

Jos tykkäysten määrä ilmaisee ihmisen kauneuden tai luonteen,

niin kuinka pinnalliseksi kaikki onkaan menossa?!

Ei väliä määrällä,

ei väliä paikalla,

loppujen lopuksi sydämmet ovat vain merkkejä!!!!

♥

Jos etsit aina vain

parempaa tai kauniimpaa,

viisaampaa tai rikkaampaa,

et ikinä voi löytää

sitä oikeaa

My journey to the stars

Hei kaikille!
Päätin aloittaan blogiin kirjoittelemisen nyt vihdoin. Ajattelin, että voisin kirjoitella omasta elämänkatsomuksestani, ajatuksistani ja mielipiteistäni tänne. Joskus on vain hyvä kirjoittaa kaikki ajatukset, ja niinpä blogi olisi juuri loistava paikka siihen.

Blogin nimi "My journey to the stars" ei liity mitenkään julkisuuden tavoitteluun tai tähtenä olemiseen vaan enemmänkin omaan elämänkatsomukseeni, miten ihmiselle käy kun hän kuolee. Olen aina ajatellut, että kun ihminen vetää viimeisen hengenvetonsa hän päätyy taivaalle yhdeksi tähdeksi miljoonien muiden joukkoon. Siltä hän voi katsella läheisiään ja läheiset häntä, tähteä taivaalla.

Matkani tähtiin siis kertoo elämästäni, kohti kuolemaa. Eihän sitä ikinä tiedä mitä seuraavalla sekunnilla voi tapahtua. Ihmisen elämä on loppujen lopuksi kuin heinänkorsi, hauras ja mitätön.